50 hevosta, 100 jalkaa, 60 päivää ja vuonna 1923 Ruotsissa kehitetty ontumatutkimus-taivutuskoe

Taivutuskoetta käytetään usein esimerkiksi ontumien löytämiseen sekä ostotarkastuksissa. Kaikki varmasti on nähnyt sen omistajan tai valmentajan tyrmistyneen ilmeen kun hevonen joka jo vuosia ollut lähtee 60 sek etujalan taivutuksesta nilkuttaen liikkeelle. 

Amerikassa tutkivat asiaa 50 hevosta, 100 jalkaa ja 60 päivän seuranta. Hevoset olivat eri ikäisiä, rotuisia ja erilaisissa käytöissä, harrastehevosista maailman cupin estehevosiin. 

Ja mitä ontumatutkimuksen luotettavuudesta löytyi, tutkijat saivat jokaisen hevosen ontumaan etujalan taivutuskokeessa. Hevoset joilla oli ennestään sanomista röntgenkuvissa eivät ontuneet yhtään sen enempää kuin hevoset joilla ei ollut mitään vikoja. 60 päivän seurannassa taivutuskokeella ei pystynyt sanomaan kuka hevonen vaivaantui ja kuka ei. 

Vanhemmat hevoset ontuivat helpommin kuin nuoremmat, kuitenkin mitä kauemmin taivutusasentoa pidettiin sitä todennäköisemmin hevonen ontui. Kun mieseläinlääkäri teki testiä, oli ontuma pahempi tai tuli lyhyemmästäkin ajasta esille helpommin kuin naiseläinlääkärillä. Samat hevoset reagoivat eri päivinä erilailla testeihin. 

Taivutuskoe ei siis kovinkaan luotettava ole.

Nivelten liikkuvuus, taipuisuus, lämpö ja nestekertymien esiintyminen on huomattavasti luotettavampi keino tietää hevosen viat. 

Tutkijat hämmästyivät myös toisesta asiasta joka tuli vahingossa esiin. Oli röntgenissä tai muissa tutkimuksissa löytynyt lähes mitä tahansa, niin hevonen ei välttämättä ollut yhtään epäpuhdas vaan saattoi jatkaa ihan normaalia käyttöä, ilman mitään oiretta.