Kulttuurien kohtaaminen suuntaan jos toiseen.

Muistatte varmaan kirjoituksen 4. Ruotsalaiset jotka kiskovat jäniksenkäpäliä hevostensa korvista? kun täti Amerikasta luuli vedettävien korvapallojen olevan jäniksenkäpäliä. Tai Sveitsin eläinsuojelu- ja ravikilpailuiden säännöistä Alta 2,5v hevosten yksintarhaaminen KIELLETTY laissa! jossa mm. vedettävät laput ja korvapallot on kielletty.

Kulttuurien kohtaamisia on myös Elitloppet viikonloppu täynnä, milloin ihmeteltiin Ruotsin puolella kuinka ranskalainen sai ajaa ilman turparemmiä kilpaa, välillä oli lapsia montevoittajan selässä, finaalissa belgialaisella kuskilla oli omat säännökset. Hienot ravit ja ehdottomasti tilanteen päälähdössä on aina historian ja lehdistön kultaa. Mutta varusteet ne aiheuttavat ihmetystä puolella jos toisella.

Tämä esikirjoitus kertoo ajasta kauan kauan sitten, eletään luultavasti vuotta 1966 ja kirjoittajan haastattelussa istuu Delvin Miller mm. Delmonica Hanoverin valmentaja. Kirjoittaja James C. Harrison tekee yhtä kaikkien aikojen suosituinta raviurheilun kirjaa "Care and training the trotter and pacer". Tästä kirjasta tulee löytymään lause joka ei pohjoismaisessa kulttuurissa löydy, nimittäin potkuremmi, se on aivan yleinen käyttää nuorilla hevosilla tai sitä tarvitsevilla vanhemmillakin. Amerikkalaisessa kulttuurissa ei ole kovin hyväksyttävää ainakaan ennen ollut, kiitos kirjan lauseesta "En itse käytä potkuhihnaa, enkä usko sen olevan tarpeellinen henkilölle, jolla on riittävästi kokemusta alalta" -Delvin Miller. Näin ollen kukaan valmentaja ei yksinkertaisesti kehdannut käyttää potkuremmiä ja varsoilla pidettiin narua aisasta aisaan sidottuna estämään potkimisen, naru tai köysi ei kuitenkaan yleensä ole ihan pepussa kiinni.

Heillä hevoset on todella toimivia yleensä ja keskittyminen on ehkä eteenpäin menemiseen enemmän kuin suomalaisella tavallisella harrastajalla voi vastaan metsäteillä tulla mitä vaan, eikä rataa aina ole käytössä varsoille, eikä näin ollen säännöllistä tasaista hölkkää pääse ajelemaan jotta varsa oppii juoksemaan kärryjen edessä. 

Että vaikka amerikkalaisilla hevosilla on kilpaillessaan paljon tavaraa, kuitenkin opetuksessa Pohjoismaissa on varsoilla enemmän varusteita käytössä ja opetus kestää ehkä jonkun verran kauemmin, kuin heillä rata olosuhteissa.

Yksi varuste on kuitenkin vielä jota voi kokeilunhaluiset käyttää lisäksi jos ei perinteisillä keinoilla onnistu, nimittäin Equiband remmi, se jostakin syystä provosoi hevosia lähinnä pysymään liikkeessä ilman että normaalisti hevonen häiriintyy siitä, markkinoilla sitä myydään selänlihasten aktivointiin ja takaosan paremmin alle saamiseksi sekä kuntoutukseen tapaturmien jälkeen. Elitloppet voittajalla Dijonilla oli samankaltainen remmi, ilmeisesti tasapainottamassa ravia. Equibandia käytetään yleensä vain muutamia viikkoja ja silloinkaan ei kovin pitkäkestoisesti, vartin molemmin puolin. Toimivuudesta ei ole mitään takeita, että kokeilee kuka kokeilee. Remmi on ollut markkinoilla jonkun vuoden, ei kuitenkaan samanlaista suosiota ole saanut kuin Pessoa-järjestelmä joka löytyy monenkin varustehuoneesta. Pessoa järjestelmää ei käytetä ratsastaessa, Equibandia käytetään. Equibandin avulla saa hevosen pohkeelle sekä liikkumaan eteenpäin omasta halustaan. (Ainakin yleensä, poikkeuksia aina löytyy.)

Narua pepun taakse on pienillekin varsoille suositeltavaa käyttää kun ne opetetaan kävelemään narussa ja seuraamaan ihmistä, ei mikään siis uusi oivallus ole että se saattaa joillekin hevosille olla oiva keino saada ainakin mielen liikkumaan eteenpäin omasta halustaan. Jokainen hevoskasvattaja tai siittolatyöntekijä tietää että keino saada varsa takuu varmasti pilalle on kiskoa narusta, se varsa hyppää pystyyn tai pakittaa ja voi loukata itsensä. Toiset käyttää narua pepun takana, toiset omilla käsillään avustaa varsaa liikkumaan eteenpäin, mutta kukaan ei kisko. Se saattaa siis vaikuttaa myös sellaisille varsoille opetusvaiheessa jotka saattavat provosoitua potkuremmistä potkimaan tai hyppyremmistä saada totaalisen paniikin, niille sitä kannattaa ainakin kokeilla jos yhteistyössä ja eteenpäin menemisessä on ongelmia. Se ei yllätä ketään hevosten kanssa toimivaa jos toimii myös eteenpäin pyrkimykseen, eikä varsat loiki ylös-alas sekä makoile aisojen välissä.

            Yllä kuvassa:  Tee-se-itse "Equiband" 60-luvulla, varsan opettamiseen.

             Alla kuvassa: Tee-se-itse "Equiband" vuonna 2019, ilmeisesti ravirytmiin. 

Se on siis yksi mahdollinen uusi vanha keksintö, jolla siis saattaa olla kuin ollakin vaikutusta hevosen mieleen oli varsa tai vanhempi ja sitä kautta eteenpäin pyrkimykseen, kuitenkaan pahoittamatta hevosen mieltä ja se ehkä saattaa vaikuttaa ravirytmiin.  Mielenkiintoista jos on kokeilunhaluinen ihminen. 

Onneksi kuitenkin nykyään iso osa hevosista on niin mukavia ja hyvä ravisia, että eipä niiden kanssa tarvitse sen suuremmin ihmetellä opetusta tai rytmiä.