Laitumet maailmalla ja kaviokuume. Uutta tietoa.

Pähkinänkuoressa mitä meillä Suomessa ei opeteta, koska meillä ei ole tarvetta kyseiselle tiedolle vaikka onkin mielenkiintoista. Kuvassa olevat hevoset on klooneja, joista sinäänsä olisi omaksi jutuksi, mutta nyt katse kohdistuu alfalfa peltoon jossa kloonit seisovat.

Epätieteellisesti kuinka kaviokuume laitumella tulee, eli liikaa sokeria pääsee sulamattomana suolistoon ja suoliston takaosissa mikrobipopulaatio muuttaa sokerin maitohapoksi, ne maitohapot sitten aiheuttavat PH:seen muutoksen joka tuhoaa hyviä bakteereja jotka kuolemisprosessissa vapauttavat haitallisia aineita verenkiertoon. Ne entodoksiinit (haitalliset) ei itse aiheuta ongelmia päätyessään kavioihin vaan tekevät kaviossa jo olevat tarpeelliset korjaavat ja kasvattavat entsyymit ylivilkkaiksi ja niiden ylivilkkaus aiheuttaa kaviokuumeen oireet hevoselle.

Kuulostaa helpolta eikö? Sokerit pois ja alfalfaa tilalle kun siinä ei sokeria ole. Mutta ei, harmillisesti tuntemattomasta syystä mitä ei vielä tiedetä tai ehkä johtuen säilöntäaineista tai viljelyssä muista käytetyistä ulkoisista aineista että myös alfalfa joka on ilman sokeria saattaa aiheuttaa kaviokuumeen. Syöttäminen on hyväksi vain pieninä määrinä.

Laidunnettavia kasveja on erilaisia pohjoisessa tänne sopivia ns. kylmän ilman kasveja timotei, nadat, koiranheinä, niittynurmikka, kattarat ja englanninraiheinä jotka keräävät erittäin helposti sokeria itseensä, sokeri on pääsääntöisesti latvassa niin kauan kun varren pohja on vihreä, latvuksia täytyisi karsia. Varjoisilla alueilla tai esim. metsässä kasvavilla kasveilla vrt. sama kasvi pellolla on vähemmän sokeria, samoin kuin pelloilla jotka lannoitettu. Lannoitettu ja tiiviisti kasvavalla pellolla on enemmän varjoa alemmille tasoille jolloin sokeria ei erity niin paljon kuin pelloille joissa jokainen tupsu saa oman osansa auringosta. Pilvisellä säällä ei sokeria ole paljon jolloin kaataessa on mahdollista saada vähäsokerista heinää talveksi. Laiduntaessa "pohjoisen kasveilla" kaikista eniten sokeria on iltapäivällä ja vähiten aamuyöstä, kasveja on olemassa erilaisia mutta miksi näitä viljellään ympärimaailmaa laitumilla johtuu lähinnä siitä että kestävät lohkolaiduntamista eli saman alan voi syöttää useasti kesän aikana, kasvit ei tuhoudu kavioiden alle. 

Lämpimissä maissa kasvaa mm. alfalfaa (kyllä, Suomessakin mutta vaatii kovan lämmön), kuitenkin tämäkin sokeriton laidun vaatii huomattavasti enemmän laidunnusalaa sekä ei kestä kuin kerta syömisen kesässä, hyvällä tuurilla hyvissä ilmastoissa voi jopa kahdesti hevoset käydä samalla laitumella.

Mattosulkahirssi joka on ehkä meillä tunnetuin televisiosta PGA Tours-golfkentistä on varsinkin kosteissa olosuhteissa kuumissa maissa viihtyvä erittäin aggressiivinen ruoho joka ei vähästä hätkähdä eikä sokeria siis eritä. Ruoho on erittäin yleinen laidunnuksessa, mutta se ei anna kalkkia mukanaan jolloin voi aiheuttaa luukatoa laiduntaville eläimille, vaativat kalkkilisän aina. Ruoho myös on heikosti sulavaa ja voi aiheuttaa varsoille pallomahoja. Ruoho leviää myös erittäin aggressiivisesti jolloin tulkittu osassa maailmaa haittalajiksi kun tukehduttaa muut kasvit alueelta ja jopa juomalähteitä. Käytetään mm. Australiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa eläinten laitumina, kestää hyvin laidunnusta. Ei aiheuta siis sokerista johtuvia kaviokuumeita tämä heinä, muuta kaikkea kyllä.

Muita kasveja jotka ei vähästä hätkähdä (eli ei sisällä juurikaan sokeria, sopivat laidunnukseen): Varvasheinä, Bahia Grass, Verihirssi (Afrikka), Preerian pitkäruoho (joka ei kyllä sisällä oikein mitään muutakaan, mutta myydään erittäin kalliilla laukkahevostenkasvattajille koska "tekee varsoista vahvempia", käytetään myös pitkissä kuljetuksissa vasikoille koska vatsa toimii paremmin) sitä ei viljellä millään tavalla vaan paalataan preerialta suoraan, Tefheinä (Afrikka, Intia), Tifton, Perennial Peanut ja apilat. 

Texasissa talvisin eläimet laiduntavat raiheinien ja viljan oraiden joukossa. Mikäli eläimet ei talvella kaikkea kerkeä syödä vaan laitumet kasvavat tähkään, ne paalataan sellaisenaan ilman puimista ja syötetään tarpeen vaatiessa eläimille. 

Eli kaikki laidun ei sisällä sokerisia kasveja, suurin ongelma on pinta-alassa meillä ei ole niin isoja laitumia jotta "lämpimien maiden" kasveja jotka kylmässä menee horrokseen olisi mahdollista viljellä, niistä kun suurinosa ei kestä tallomista eikä välttämättä joka kesä ole niin lämmin että kasvit edes kasvaisivat.