Tipsejä tasapainoisempaan ja terveempään hevoseen, nollakunto.

Aikalisä = nollakunto aina ei ole järkevää jatkaa ja jatkaa valmennusta kun hevoselle alkaa suoritukset hyytyä, luonne muuttua esim. stressaa enemmän tai pieniä vaivoja alkaa esiintymään. Tämän tekeminen vaatii paljon valmentajalta, todella harvalla riittää siihen itseluottamusta, vaikka mitään syytä ei ole aikalisää pelätä, hyvä hevonen on hyvä hevonen vaikka hetken saisikin huilia pitää, ei se luokka hevosesta katoa. Monesti Suomeen huippuammattilaisilta ostetuista hevosista ulkomailta tullessaan yritetään ajaa se ulos mitä on jäljellä, luotetaan enemmän vanhan valmentajan kuntoon kuin siihen että annettaisiin aikalisä ja rakennettaisiin hevonen uudestaan.

Nollakunto, mikä se sitten on? Yksinkertaista se on hevosen elämää, se on laitumella tai isoissa tarhoissa vietettyä aikaa, mahdollisesti muiden hevosten seurassa, ilman ruokinta-aikoja, ilman lisäravinteita, ilman ihmistä (kaikista tärkein), ilman tallia ja ilman valmennusta. Se on heinää tai laidunta jatkuvasti saatavilla, puhdasta vettä, puunvarjoissa tai pihatossa auringolta suojassa, sekä niille jotka voivat laumassa laiduntaa, lauman tuomaa rauhoittavaa elämää, piehtarointia ja sadekuuroja. Yleensä jo kahdessa viikossa on vastassa kiiltävä, pyöreä, korvat höröllä oleva hevonen joka ilosta häntä tötteröllä laitumella kirmaa tai entinen stressaava hevonen joka siellä pää alhaalla, tasaiseen tahtiin kärpäsiä hännällä huiskien, nauttii auringosta tai rauhallisuudesta. Tietysti jos hevonen on oikein koville joutunut, ei kaksi viikkoa auta, mutta silloin pitää vain aikaa pidentää hevosen tarpeen mukaan. Se hevosen luokka, se ei peltoon jää, aikalailla yleinen käytäntö laukkaurheilussa ja raviurheilussakin ulkomailla.

Joillakin paljon stressaavilla hevosilla saattaa muuten sähköpaimen myös vaikuttaa, että jos sähköt naksuu kovin, hevosilla voi olla jatkuva stressi päällä joka ei kilpaurheilulle hyvä ole, sähköaitauksessa lomailu ei siis välttämättä tuo toivottua tulosta rennosta hevosesta.